1
LONTOON SUOMALAINEN KIRKKO 120 VUOTTA
29.9. 2002
MIKKELINPÄIVÄ
Samuel Salmi:
Matt. 18:1-6 (7-9) 10
Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
The FinnishChurch in London celebrates today 120 years of existence. The anniversary settles within the flow of ecclesiastical year on a day that speaks of God’s messengers and angels. From this point of view it is no surprise that this day is bright and gleaming. It is a day filled with gratitude of the work done, as is this celebration. Deep joy and happiness arise from seeing this church built and strengthened by its employees and parishioners as a visible sign of true hope to those who are kept away from home. The church is a sign, the foundation of which is in the ”good tidings” of angels.
Belief in angels has a rich background in the contents of the Scriptures. From behind the textual diversity (and hence the need of contextual interpretation) we may understand, however the most characteristic feature of those angelic stories. In short it is that these messengers of God have always been there for those, who need countenance, hope and caring. Notably often the Bible’s testimony of angels begins with a phrase: ”And there came an angel...”
The FinnishChurch in London and the anchor in its symbol are reminders of hope. But there is more than that. Hope is literally carried by the FinnishChurch in London. Today, on the day of angels, we may justifiably speak of the ”ecclesia triumphans” the celebrating church as the church of angels. This church is a church of angels, as according to its mission, this place has been and still is a place for hope to many and many visitors. This place carries ”angelic” tones of voices when people meet, feel companionship, affinity and domesticity. Gathering together under the very sign of Cross embodies a trait that can be described as a touch of an angel. There, when care for the love of God is shown, even as a glimpse, the thought: ”And there came an angel...” is always near.
Yhteisöllisen kokemuksen ohella enkelten päivä on meille kaikille myös hyvin henkilökohtainen. Olemmehan lapsesta asti usein - me, jotka olemme kasvaneet kristillisen perinteen äärellä - tottuneet puhumaan suojelusenkeleistä. Monen kodin tai makuuhuoneen seinällä on myös ollut ripustettuna taulu, jossa kuvataan rikkinäistä riippusiltaa ja sitä pitkin vaeltavia lapsia. Enkeli levittää siipensä heidän ylleen ja siunaa heitä ja varjelee vaaran hetkellä. Kukapa meistä ei tuntisi taulua, josta puhun. Se on lukemattomien pienten ihmisten turvallinen saattaja yön hiljaisuuteen ja pimeyteen. Katse kohti enkeliä ennen unen saapumista on jättäytymistä sen suuremman käsiin, joka tuntee meidät ja kutsuu hiljaa nimeltä.
Lapsuutemme enkelit ovat varmuudella meille erilaiset, mutta kuitenkin olennaisilta piirteiltään samat. He ovat niitä Jumalan työtovereita, jotka tekevät taivaallista palvelusta. Meille opetettiin joskus, että meillä kaikilla on olemassa oma suojelusenkelimme, joka kulkee rinnallamme omien risaisten siltojemme ylitse. Se tuntui joskus hyvältä. Ajatella, minulla on oma enkelini, joka kulkee rinnallani!
Opetukset enkeleistä kumpusivat uskon kokemuksesta, mutta myös Pyhästä Sanasta, jota joskus kenties pyhäkoulussa tai kotona kuulimme. Siellä sanottiin Jumalan lupaukset: "Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät." Toisen kohdan psalmien kirjasta muistanevat jotkut, kun meille luettiin: "Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen." Siinä on sielujemme enkelitaulun raamatullinen perusta ja suojelusenkelin määritelmä. Mutta juuri lapsille oman suojelusenkelin lupaus on Herramme oma sana tämän päivän evankeliumista: "Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja."
Raamatun enkelikertomukset liittävät tämän todellisuuden usein hetkiin, jolloin jotain erityisen tärkeää on ollut tapahtumassa ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Muistamme, miten enkeli ilmestyi Marialle ja ilmaisi hänen pelastusta välittävän tehtävänsä tälle aralle ja nuorelle Jumalan valitulle. Tilanteessa, jossa mikään inhimillinen ei tuntunut järkevältä, missä voimat ja uskottavuus joutuivat tulikokeeseen, silloin tuli enkeli. Maria tarttui lupaukseen. Hänestä pidettäisiin huolta. Toinen ihmisen kannalta ratkaiseva hetki maailmanhistoriassa on tuonut enkelit Getsemanen yöhön. Siellä he tekivät palvelusta Vapahtajalle, jonka käsittämätön kutsumustehtävä oli ratkaisuvaiheissaan. Kuullessamme sanat "Ota pois minulta tämä malja, ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä" näemme sielumme silmin myös enkelit, jotka tulevat ja vahvistavat Herraamme. Verenhikiset pisarat pyyhitään pois, sillä on olemassa enkeli, joka tulee ja vahvistaa.
Nämä kohdat lienevät evankeliumin syvimmät sydänäänet, joissa kantautuu viesti enkeleistä: He eivät jätä yksin, vaan tulevat ja asettuvat vartioon. Niin he tekivät vielä sen kerran, kun epätoivoiset oppilaat vaeltavat tyhjälle haudalle. Siellä käärinliinojen keskellä hautapaasien päällä erottuu enkelivartio. Sana, joka heillä oli tuotavana oli toivon sana koko ihmiskunnalle: Mikään ei ole enää pääsiäisaamun jälkeen ennallaan tässä maailmassa! Kuolemaa ei enää ole. Nostakaa päänne ja olkaa rohkeita. Lähtekää kohti Galileaa, sillä täällä kuoleman varjon maassa Kristus ei enää ole. Hän on jo edellämme siellä, missä on arki ja elämä. Uuden toivon aika on alkanut.
Enkeleissä on myös paljon inhimillistä. Sen kertoo myös Raamattu itse puhuessaan erilaisista enkeleistä ja siitä, miten enkeli on myös saattanut langeta ja kasvaa Jumalan vastustajaksi.
Mutta enkelin inhimillisyys kuvataan toisinaan jopa puhtaasti inhimillisin käsittein. Apostoli mainitsee monien "tietämättään pitävän enkeleistä vierainaan". Aavistan, että tämä juhliva merimieskirkko on juuri sellainen paikka, jossa tämänkaltaiset kokemukset ovat tulleet tutuiksi. Toisten kohtaamisten rikkaudesta syntyy uutta, minkä arvon joskus ymmärtää myöhemmin.
Olennaista kaikille enkelikuville on kuitenkin sanoma siitä, että meistä jokaisesta pidetään huolta. Enkeli rikkoo tämän ja tuonpuoleisen rajan. Se tekee sillan ajan ja iankaikkisuuden väliin. Ihmisen kaltaisia piirteitä omatessaan enkelin käteen on myös helppo tarttua. Jopa lankeavaisena, mutta kuitenkin Jumalan todellisuuteen salatulla tavalla kuuluvana enkeli on myös sydämen silta Vapahtajan luo, jota kohti ikävöimme haavoittuvina ihmisinä.
Tämän päivän maailmassa enkeliusko on laajempaa kuin aikoihin. Meille kerrotaan tarinoita enkelikokemuksista television välityksellä ja enkelikirjallisuus sitä tukevine esinekultteineen on monille tuttua. Useinkaan näillä kuvauksilla ei kuitenkaan ole kristillistä liittymäkohtaansa, elleivät ne tavalla tai toisella saattele ihmistä kohti armon syliä. Enkeli ei milloinkaan esiinny evankeliumin sanassa, ellei hänen tehtävänään ole kirkastaa Jumalan armoa Kristuksessa Jeesuksessa. Vain Herramme kautta kaikilla enkeleillä on se tehtävä, joka herättää toivon ja nostaa maasta langenneen ja poljetun.
Mihin varsinaisesti tarvitsemme enkeleitä tässä ja nyt. Olemme täysi-ikäisten maailmassa monta kertaa valmiita syrjäyttämään enkelit, koska katsomme niiden tehtävän kuuluneen keskeisesti raamatunhistorian ydintapahtumien kokonaisuuteen. Näemme joskus uskonmaailmamme liiankin helposti Kristus-keskeisenä. Emme aseta mitään hänen rinnalleen ja pidämme kiinni siitä, että meillä on kaikki hänessä. Lapsuutemme enkelikuvat lokeroituvat silloin mielissämme aikaan, jolloin uskon maailman oli rakennuttava myös jonkin sellaisen varaan, joka on silta tämän ja tuonpuoleisen välillä. Tässä ajattelussamme olemme usein liiankin järkiperäisiä ja mielestämme viisaita. On totta, että yksin usko Kristukseen riittää, mutta uskon maailma ei ole sama kuin Jumalan salatun todellisuuden koko rikkaus. Tyhjä huone riittää asunnoksi, mutta kodikas huone lukuisine yksityiskohtineen tekee kodin. Jotain tällaista on Jumalan valtakunnan salaisuus. Siihen kuuluvat monet salaisuudet, joita emme tavoita täällä ajassa ja erityisesti juuri enkelit, joista tänään on puhe. Niin myös sinun ja minun enkeli, joka on asetettu katsomaan alati Taivaan Isan kasvoja taivaassa. Meidän ei tarvitse täällä ajassa tietää hänen tarkkaa tehtäväänsä, meille tulee riittää se tietoisuus, että meille on annettuna enkeli kulkemaan rinnallamme. Lapsuuden riippusiltojen jälkeen on monen kuljettavaksi voinut koitua yhä suurempia vaarojen maita. Sen tietävät ne, jotka ovat lähteneet ja joutuneet lähtemään kauas kotoaan. Taival on voinut käydä raskaaksi ja määränpää hämäräksi. Silloin juuri enkeli on läsnä niitä, jotka turvaavat häneen. Niin kuin Herramme kerran Getsemanessa sai vahvistuksen tehtävälleen enkelinkosketuksessa, niin olet myös sinä osallisena samasta lupauksesta. Et ole yksin. Taivaasta kannetaan sinusta huolta. Ennen kuin arvaatkaan, enkelin läsnäolo on voinut koskettaa elämäsi haavoittunutta todellisuutta. Se suuntaa katseet kohti kotia, Jumalan valtakuntaa ja hänen armoaan, joka on kaikkia matkalaisia varten.
Enkeliusko on, kuten alussa totesin, jokaiselle meistä hyvin henkilökohtainen. Joskus olen kuullut ihmisten raottavan omimpia hengellisiä kokemuksiaan ja näkemään enkeli-ilmestyksiäkin. Itselläni ei ole sellaista kerrottavaa, mutta uskon niihin.
Välähdyksen suojelusenkelistä koin kuitenkin kerran hyvin vaatimattoman kuuloisessa kertomuksessa. Olin aloittanut opintoni Helsingissä lähes tuhannen kilometrin päässä kotoani. Oli ollut jätettävä taakse ystävät ja omaiset ja aloitettava jossain uudessa ja tuntemattomassa, Nuorelle rajankäynti uuteen ja vanhaan oli alussa jokapäiväistä. Illalla lueskellessani ensimmäisiä klassisen kreikan opintotehtäviä sain eteen lauseen: "Hespera een, tote eelthen angelos". "Oli ilta, silloin tuli enkeli." Tuota lausetta kääntäessäni tuntui siltä, etten ollutkaan yksin. Oli ilta, ehkä koti-ikäväkin. Silloin tuossa lauseessa enkeli heräsi eloon sisimmässäni, kenties se enkeli, joka lapsuudestani asti oli kulkenut kanssani. Angels have wings to carry us. Everybody is entitled to hold this faith. There is a guardian angel to carry everyone of us as well. In front of our Heavenly Father he has already spoken for you, even during the times when we ourselves don’t find the words or want to do so. Et ole yksin. Enkeli on luvannut koskettaa kuormaasi millainen se ikinä onkin. Hän tuo lähelle armon ja Taivaan kodin tunnon. On lupa jatkaa elämän matkaa ja purjehdusta toivon ihmisenä.